Jo ilta tullut on, urut soi, kylä nukkuu.
kaaret var joihin hukkuu.
Kun tienoon valot kaikki,
hän pyhä puhussansa hiipii
vaikka soittaa itselleen.
Jos kerran hän toisillekin soittaa,
Se unta on vielä, mutta innostavaa.
ne kertoa sen voivat, mitä toivoi hän.
Taas sunnuntaina saa isä kanttorivuoron.
On häät ja vauhu mahtava nyt kaikkialle soi.
Tuo poika toiveissaan kuulee
laulavan kuoron ja soinut,
jotka taivaan kaareen asti nousta voi.
Hän vielä nuori on, mutta oottaa jo aikaa,
kun kaikki altakansa saapuu
vanhat holvit nuo kaikaa!
Hän toivoo, että kauniina
Jos kerran hän toisillekin soittaa,
se unta on vielä, mutta innostavaa.
ne kertoa sen voivat, mitä toivoi hän.
Taas sunnuntaina saa isä kanttorivuoron,
on äät ja pauhu mahtava nyt kaikkialle soi.
jotka taivaan kaareen asti noustaan.
4.8
