On mulla paikka rauhaisin.
Syysilloin revontulet soi
ja eronhetken mieleen toi.
Sun kanssa siellä ollas saan
Kesäis en hetken onnekkaan.
Kun saapuu syksy, lähdet pois.
Vaan unhoittaa sua en mä vois.
Ja kevään saapuessa uudestaan
Mä toivon, että sinut jälleen saan,
taas vuoksein saapuessa joutsent een,
rantamme lammen siniseen.
Kun syksy meidät peroon vie,
on hiljainen taas rantatie.
Tunturin lampeen kuvastuu,
kun ylle sen on noussut huu.
Ja joutsen parvi tiedän sen,
pian jättää lammen joipuen.
vaan kerran saapuvat ne uudestaan.
Sua silloin ootan kerran joutsenteen,
rantaamme lammen siniseen.
Ja kevään saapuessa uudestaan
mä toivon, että sinut jälleen saan.
Taas vuoksein saapuessa joutsen teen
rantaamme lammen siniseen.
4.7
