Muuteen taivaan jätin taakseen.
Miksi lähtin herrakaisen tietään?
Sinne kaipaan, missä tuulet soi,
Vanha tie, meidän tie, pöllinnään.
Sinne jään, on tien haalaan,
Muistot pyöhtää järven rannkaan.
Siellä astuin en si askelei
Rautaruukin muistan verstaineen.
Vanha tie meille vie, töllin nään.
Sinne jään, on tiet vaaraa,
vaan ei vaaraa meille vie, vanha tie.
se onnellinen silti olla voi muistoinen.
Ja kulkiessain tietä kotiin innen palaa vain,
ja rauhaan entiseen uudelleen.
Vanha tie, meille vie törlinnän.
Sinne jää, onkin hara, vaan ei vara,
Vanha tie, meille vie törlinnän.
sinne jää, on kielmaaraa,
4.8
