muuta en kulkea kaipaisikaan.
Kuunnella kuisketta varjossa
puun rakkaimman tyttönen suut.
Päivä jää pitkä ja polttava maa.
Ratsukko leiriytyy vuorien taa.
Aurinko laskee kuin purpura voi.
Latsuni hetkeksi saa levähtää.
Nuotion loiste on niin lempeää.
Pulkijan aatos käy tyttönsä luo,
Nuotio hiljaista liekkiä lyö.
Mennä ja tulla on kulkijan työ.
Työn hetket katsella kuntansa saa,
Aamulla aikaisin liikkeelle vaan,
matka ei maatessa liikatakaan.
Uusilla voimilla kuljemme näin,
outoja vaaroja päin. Asfaltti
ellettä heitellä hehkuvampaa. mentävä,
Kulkijan matkalle määrääkö tie,
sielunsa rauhatun syynäkönie?
Kulkenut kauan, niin kauas mä oon.
Ratsuni suunnasta huolehtikoon.
Tietää se, missä on oikea tie.
Kiitos kun katsoit Kiitos