elämää vuosia kanssani eli
ja laulua ja laulua sommitteli.
Se laulu puiski raskasta ikävää,
kun mentävä on käskystä kohtalon.
Hänen kohta jo tiesin lähtevän,
Syk syllä lähtö lintujen on
Linnut tietävät sen, mutta lähtevät vaan.
Kohta minäkin lähteä saan,
Minä odotin laulun laatiaa,
keväällä lu met kun suli,
vaan kulkijat, vaan kulkijat, oudot tuli.
Ja kukkia täynnä oli pihamaa,
Ja laulussa on kaipauslohduton,
Hänen lähteneen iäksi ar vasin,
Syksyllä lähtö lintujen on
Kohta minäkin lähteä saan,
En uskonut enää ihmeisiin,
kylmiä syksyjä meni, kun odotin,
Vaan ikävässä lohdutti laulu niin,
vaikken luotan laulajiin.
Mä kun itseni tiedän lähtevän,
Syksyllä lähtö lintujen on lento kuolemaan.
Kohta minäkin lähteä saan,